Firma on auki! Tervetuloa!
Otsikko ei liity mitenkään päivän aiheeseen. Nuo Kaija Koon biisin sanat tulivat mieleeni, koska on harvinaista herkkua, että talo on tyhjentynyt näin varhain. Mies on mennyt aamuvuoroon, teinit kouluun kahdeksaksi. Vain koiran (liian pitkien) kynsien rapina olohuoneen lattiaa vasten muistuttaa, etten ole sentään aivan yksin.
Ajatus oman yrityksen perustamisesta alkoi kyteä vuosi sitten. Silloin olivat ensimmäiset tapaamiset elinkeinoasiamiehen kanssa. Vaikka tietenkin hän on nainen ja lisäksi aikaisemmista työkuvioistani tuttu, joten ideointia ja liiketoimintasuunnitelmaa oli helppo lähteä työstämään hänen kanssaan.
Starttirahahakemus pyöri koko kesän käsilaukussani. Hakeako vai eikö hakea starttirahaa? Päädyin hakemaan, vaikka vannoin, että pysyisin mahdollisimman kaukana sekä työvoimatoimistosta että Kelasta, kun niistä lopulta pääsin eroon 2000-luvun alussa.
Starttirahaa varten kävin haastattelussa Kurikan työvoimatoimistossa ja kiitin Luojaani, etten todellakaan ole työtön työnhakija. Paikan sisustus on niin ankeaa kasarityyliä, että en ihmettele, jos käynnin jälkeen tekee mieli heittäytyä Kyrönjokeen. Tietokoneiden yläpuolelle oli kiinnitetty lappu: Ole omatoiminen. Puistatti, sillä tiesin että olin palannut maailmaan, jossa ihmistä kyykytetään. Mutta ei tietenkään minua, minähän oli jättäytymässä pois vakituisesta työstäni ryhtyäkseni yrittäjäksi.
Haastattelu oli asiallinen ja hakemustani luvattiin puoltaa. Okei. About 700 euroa kuukaudessa olisi tulossa seuraavan puolen vuoden aikana tukea elämiseeni. Voin olla tyytyväinen.
Elokuun lopussa sain päätöksen, jossa lukee Starttiraha ei työttömälle 33,46 € /päivä. Olen törmännyt sanaan de minimis -tuki EU-hankeasioissa, mutten ollut lotkauttanut korvaani ko. tuelle. Starttiraha on nyt sitä, de minimis-tukea, mikäli olen päätöksestä oikein lukenut. Muuten, kaavake jolla tukea haetaan takautuvasti, on yksinkertainen, thank God.
Perustin yrityksen maanantaina 5.9.2011 Kauhajoen verotoimistossa. Tai siis yritin perustaa yrityksen siellä heti aamusta, mutta jouduinkin palaamaan kotiin ja tekemään netissä ilmoituksen kaupparekisteriin (ja maksamaan 75 euroa), koska toiminimi on drama queen. Jos olisin tyytynyt pelkkään omaan nimeeni niin olisin säästänyt heti kättelyssä 75 euroa, mutta parempi näin!
Voitte uskoa, että kotiin palaaminen karvasteli, sillä ajattelin juhlallisesti pyöräillä kotiin vastaperustetun yritykseni Y-tunnus taskussani.Iltapäivällä kello 14. virkailija yrityspuolella oli vaihtunut mukavaan mieheen, joka tosin heitteli kaupparekkari ja PRH –sanoja ilmaan sellaisella voimalla, että olin mennä sekaisin. Lopulta hän antoi minulle yrityksen perustamisesta mustaa valkoisella ja sen Y-tunnuksen ja sanoi: ”Tämä Y-tunnus on tästä lähtien sun toinen sosiaaliturvatunnuksesi.” Se oli hyvin sanottu.
Lähdin verotoimistosta hillitysti kävellen, mutta noustessani vuonna 1984 hankitun Crescent-merkkisen pyöräni selkään ja viilettäessäni kohti kotia ja kiljuin riemusta: ”Firma on auki nyt!” En kertakaikkiaan pystynyt olemaan hiljaa.
draamaratkaisuja 
Jätä kommentti